Viikon ruokalista lapsiperheelle


Olen googlettanut "viikon ruokalista" niin kauan kuin muistan. Katson säännöllisesti niin Yhteishyvän, Valion, kuin Hellapoliisin ideat viikon ruoista. Hypähdän innosta kun joku bloggaaja julkaisee omia arkiruokalistojaan, ja olen tykännyt valtavasti Hanne Gullichsenin pikaruokaideoista. Olen saanut inspiraatiota koulujen ruokalistoista, Martoilta, vauva.fi-keskusteluista löytyneistä lapsiperheen ruokalistoista sekä ravintoloiden lounaslistoista.

Valmiissa listoissa on vain aina joku, mikä ei ole sopinut meidän perheelle sellaisenaan. Ehkä myös elämäntilanne, kahden alle 3-vuotiaan taloudessa, vaatii resepteiltä nopeutta, helppoutta, terveellisyyttä sekä lapsille sopivaa maittavuutta (en todellakaan tee lapsille ja aikuisille erikseen ruokia, who does?!). Niinpä olenkin päätynyt tekemään omia ruokalistoja, ja teen aina sunnuntaisin seuraavan viikon listan valmiiksi. 



Meidän arkiruokalistalla (ma-to) on lähes poikkeuksetta yksi keitto ja yksi pasta, sekä vähintään yksi kasvisruoka. Syömme usein kalaa viikonloppuna, mutta pyrin ujuttamaan myös arkiruokiin yhden kala- tai äyriäisruoan. Punaista lihaa emme juurikaan syö arkena, muuten kuin jauhelihan tai nakin/makkaran muodossa. Koska olemme persoja makealle, listalla on myös yksi jälkiruoka (jota yleensä tehdään iso satsi, että riittää seuraavana päivänäkin). Taaperomme rakastaa leipomista, ja hänen kanssaan teemme leipää tai sämpylöitä lisäksi, lähes joka viikko.

Arkiruoat ovat nimensä mukaisesti kotiruokaa, perussafkaa, mutta hyvää ja täyttävää sellaista. Ruokia, jotka maistuvat lapsille ja aikuisille. Aktiiviseen tekovaiheeseen enintään puoli tuntia. Safkaa jota pystyn prepata etukäteen, tai jopa tehdä valmiiksi edellisenä iltana, ovat plussaa. 



Koska tiedän, etten ole ainut joka kamppailee ajatuksen "mitä tänään syötäisiin?" -kanssa, aloin jakamaan instastoryssa viime viikosta lähtien meidän viikon arkiruokamenun. Ja sainkin tästä paljon yhteydenottoja ja kiitoksia. Kiva kuulla, kiitos niistä jokaisesta! 

Jos siis kaipaat ideoita ja inspiraatiota arkiruokiin, seuraa minua instagramissa @talomarkki ja muista katsoa storyt aina viikon alussa, tai sitten tallennetut listat profiilin kansiosta kohdasta "arkiruokalista". Toivottavasti pidätte! :)

Tässä viime viikon arkiruokalista:
MA: lohikeitto
TI: lasagne soijarouheesta ja persikkarahka
KE: uunimakkarat ja perunamuusi, fetasalaatti
TO: maailman paras linssikeitto ja pataleipä

Ja kuluva viikko:
TI: kanakeitto ja karjalanpiirakka
KE: uunifetapasta ja höyrytetty parsakaali
TO: tonnikalaleivät ja vihersalaatti
PE: pitsapäivä (tradition)

//My kitchen, what's cooking?

Mökkikauden avaus


...on pian täällä! Voi kuinka sitä on taas odotettu, mökkikauden avausta. Haaveilut kirjan lukemisesta keinuttavalla laiturilla, saunomisesta yöttömässä yössä, riippukeinuun nukahtamisesta sekä kortinpeluusta kynttilänvalossa, taas tulevat pian todeksi.

Olemme usein puhuneet, että onni omistaa kesäkauden mökki. Mökkikaudelle on selkeä ajallinen raami, joka jaksottaa koko vuotta. Talven aikana ajasta mökillä haaveilee, ja muistelee lämmöllä kesän ja syksyn hetkiä mökillä. Kevään ensimmäisten auringonsäteiden siivittämä, kun on oikeasti lämmintä, ja nautiskelet kahvia terassilla, se viimein iskee. Mökkikauden avaus on pian käsillä!

Ennen kuin uusia muistoja taas päästään luomaan, tässä hetkiä viime kesältä, suoraan puhelimen muistista:





Mökkikauden avaus itselleni tarkoittaa myös laajamittaista suunnittelua ja listausta suunnitelmista mitä toteuttaa tänä vuonna. Koska ainahan mökillä touhataan. Toki mökki ei ole, eikä saa olla työleiri sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta sitä se ei ainakaan itselleni ole koskaan. Nautin suunnattomasti siitä kun saan tehdä aikaan näkyvää muutosta pihalla ja puutarhassa, tai suunnitella mitä voisi muuttaa tai tehdä toisin. Olen onnellinen saadessani maalata seinää monta tuntia putkeen, tai kun viimeisillä energioilla vielä sen viimeisen ikkunan pesen. 




Tätä kaikkea on tulossa myös tänä kesänä. Suurimmat muutokset ovat mökin tekstiilien ja huonekalujen vaihdot raikkaampiin, ja selkeämmän kokonaisuuden hakemiseen. Ehkä myös pientä maalauspuuhaa ja rakentamistakin. Mökkiasiat ottavat suurempaa näkyvyyttä blogissa kesällä, joten jos olet näistä asioista kiinnostunut, jää seurailemaan!



Ihanaa alkavaa mökkikautta kaikille, sekä mukavaa pääsiäisen aikaa!

//Memories from our summer cabin.

Lepakkotuolin historiaa ja Cuero Mariposa



En saa mistään yksittäisestä huonekalusta niin paljon kyselyitä kuin lepakkotuolistamme. Yleisimmin kysellään sen käyttömukavuudesta, mistä ostimme sen, mallista sekä nahan väristä. Ostimme oman tuolimme pari vuotta sitten jo Asuntomessujen aikaan, Cuero Designilta. Tuolin malli on Pampa Mariposa, väri Polo. Tuolin väri vaihtelee kuvissa, mutta se on luonnossa kauniin tumman konjakinruskean sävyinen. 

Monesti tosiaan myös kysytään, onko tuolissa mukava istua, vai onko se vain ns. koristeena sisustuksessa jota ei voi oikeasti käyttää? Täytyy ensinnäkin painottaa, etten koskaan ostaisi käyttötavaraa tai -huonekaluja sellaisia, joita ei voisi käyttää. Toisekseen tuolissa on valtavan ihana "rötköttää" omasta mielestäni! Ryhdikkäästä asennosta on turha haaveilla, mutta tuolin pesämäisyys kutsuu aina käpertymään luokseen, etenkin iltaisin.

Tiesitkö muuten, että lepakkotuoli oli trendikäs, modernin ja nuorekkaan sisustamisen kulmakivi jo 1950-1960-luvuilla? 


Ensimmäinen lepakkotuoli tuli markkinoille Argentiinassa 1938. Tuo oli tuolloin moderni versio alun perin sotilaskäyttöön 1870-luvulla tehdystä kokoontaittuvasta telttatuolista. Sitten sitä kehitettiin, jalostettiin ja muokkailtiin eri materiaalivaihtoehtoihin. Knoll valmisti sitä aina vuoteen 1951 saakka, muttei tuona aikana onnistunut saamaan tuolille patenttia, koska niin monia jäljitelmiä oli jo tullut markkinoille. 

Lepakkotuoli löytyy monesta kodista, eri maailman kolkista. Se yhdistyy hyvin perinteiseen ja moderniin sisustukseen. Sitä voi käyttää ulkona ja sisällä. Sitä saa nahkaisena ja kankaisena, monissa eri kuosissa ja väreissä. Muotoilussa yhdistyy selkeä moderni linja, yksinkertaiseen linjakkuuteen. Tuoli on mielestäni parhaimmillaan laadukkaan nahkaverhoilun kera, säilyttäen siten jämäkän istuinmukavuuden sekä tyylikkyyden.

Onko sinulla lepakkotuolia?

//Butterfly chair in leather. 

Lelujen säilytys


En voinut kuvitellakaan millainen määrä leluja voi olla jo kaksivuotiaalla, ennen kuin olen sen omin silmin nyt todistanut. Harmoninen ja selkeä sisustuksemme on saanut aikamoisen, sekä kaaoksen että väripläjäyksen, sateenkaaren värisistä leluista, leikkimatoista, kirjoista, lastentekstiileistä sekä peleistä. 

Leikit usein ohjautuvat muihin huoneisiin. Meille on selvää, että lelut saavat näkyä sisustuksessa, ja että niitä on lapsille saatavilla niin ylä- ja alakerrassakin. Ei vain pelkästään lastenhuoneessa, mutta myös kaikissa oleskelutiloissa. Näissä huoneissa lelujen säilytykseen kätevin on suuret kangaskorit.



Taaperon omassa huoneessa sen sijaan, missä suurin osa leluista on, avuksi on otettu muoviset, kestävät korit ja laatikot.


Vaikka leluja on paljon, niitä voi jaotella ns. aihealueittain omiin laatikoihin. Olen tykästynyt kovasti läpinäkyviin SmartStore Classic -laatikoihin niin varaston organisoimisessa, mutta myös lastenhuoneen järjestyksen ylläpidossa.  SmartStore -laatikoissa on ihan parasta säilyttää legot, askartelutarvikkeet, pölyjä keräävät pehmolelut (kaikkia ei käytetä jatkuvasti, mutta pois ei vielä saa viedä), sekä harvemmin käytössä olevia leluja. 

SmartStore -laatikot on meillä käytännössä testattuna niitä pitkäikäisimpiä ja kestävimpiä laatikoita ikinä. Ne on helppo kasata päällekkäin, nostella tukevista reunoista ja lapsetkin kuitenkin saavat kannen helposti avattua. Suljentamekanismi takaa sen, että kansi todella pysyy kiinni, vaikka laatikkoa miten päin kääntelisi.


Valkoisissa muovikoreissa on junarata, puupalikat, muovieläimet, pikkuautot, palapelit sekä yksi sekalaisille pienleluille. Mustissa laatikoissa ihan ylimmällä hyllyllä liimat, tussit, sakset ja muut askarteluvälineet, piensisustustavaraa sekä paketointivälineet. 

Muoviset laatikot on helppo pitää puhtaana, ja ne pysyvät kuosissaan pitkään. Pidän siitä että lelulaatikot ovat matalia, mutta suuria. Eli niistä on helppo yhdellä silmäyksellä hahmottaa mikä niiden sisältö on, sekä lelut on helppo nostaa sieltä pois ja takaisin. Liian pienet, tai kapeat ja korkeat laatikot eivät ole arjen sujuvuuden kannalta kovin järkeviä tähän tarkoitukseen.


Onneksi on kaappi, jonka oven saa kiinni. Ihanaa kun lelut saa raivattua, edes hetkellisesti, piiloon kaappiin sekä koreihin. Helpottaa siivousta sekä äidin hermoja. Tuntuu, että lapsikin myös nauttii, kun saa "löytää" leluja uudelleen, jolloin ne tuntuvat "uusilta".

//The way kid's toys are organized.