Lomasuunnitelmien muutos










Olimme jo klikkauksen päässä äkkilähdöstä Kreikkaan. Olimme kuumeisesti etsineet sopivaa lämpöistä rantalomakohdetta parin illan ajan. Sitten tuli vastaan lähikentältämme lähtevä, lapsiperheille sopiva paikka, ja lämpöäkin olisi luvassa! Ah! Mutta voih! Paikat menivät kuin kuumille kiville, ja emme päässeet mukaan onnellisten...

No sitten, ei muuta kuin uutta etsimään. Taas kiivasta tietokoneen, läppärin, ipadin ja puhelinten näpräystä ja matkan etsintää silmät kiiltäen. Varaa, näytä kuvia, lisätietoa, karttahaku. Klik klik klik. Niin että migreeniä ja punaisia silmiä pukkasi. Ja lopputuloksena uupumus jo pelkästä loman hausta. Itse en jaksa ollenkaan kovian kauaa vertailla, mutta onneksi mieheni tekee sitä mielellään molempien puolesta.

Hetken pimeässä huoneessa peitto korvilla maattuani, ja asiaan etäisyyttä saatuani, aloin pohtia miltä meidän loma tuntuisi ja näyttäisi. Nimittäin. Ei ollut mitään kovin suurta autuutta olla pienen taaperon kanssa pienessä hotellihuoneessa reissullamme Helsingissä ja Tampereella, joka möyrii lattioilla, laittaa aivan kaiken suuhun ja työntää kätensä likaisten pattereiden taa, ällöttäviin viemärinluukkuihin ja muihin nurkkiin, jossa tuskin on moppi käynyt pariin viikkoon.

Näin meidät juoksemassa bebeä kiinni altaan reunalla, estämässä laittamassa pieniä kiviä suuhun, ja murehtimassa miten hänen herkkä ihonsa palaa porottavassa auringossa. Tekisimme vuorotyönä syöttöjä, vaunutteluja, varjoisten paikkojen etsintää, terävien paikkojen poissulkemista, vauvan kantelua hikisenä. Itse vielä väsyn auringosta ja saan helposti migreenin (en ole siis auringonottajatyyppiä), ja tällaisissa tapauksissa peli on menetetty aina vähintään kolmeksi tunniksi. Lähdin valaisemaan asiaa miehellenikin, ja mietimme että niinpä tosiaan, mielikuva ihanasta löhölomasta auringossa ei varmaan nyt tässä elämäntilanteesssa pidä paikkaansa. Beben paras paikka on nyt kotona, arkisten asioiden, rakkaiden lelujen, puhtaiden parkettien sekä itsetehtyjen soseiden parissa. Tai siis, ehkä meidän vanhempien on helpointa olla juuri nyt beben kanssa vain kotona.

Maailma odottaa meitä matkaajia. Meidän bebe on niin utelias luonne, reipas pieni touhuttaja, että hän tulee olemaan mitä eniten innoissaan meidän tulevista reissuista. Näen meidät tulevaisuudessa kahvilla Roomassa, patikoimassa Sloveniassa, legolandiassa Tanskassa ja shoppailemassa Nykissä. Mutta nyt ne jäi, ainakin tältä toukokuulta tekemättä. Ehkä sitten jo parin kuukauden päästä koitetaan uudelleen, kun hän jo kävelee ja uskoo sanaa "ei" paremmin. You wish, right?! Lentojen, matkojen ja airbnb:n selailu jatkukoon :)

Ja by the way, täällä oli aivan ihana sää tänään. Ja huomenna luvassa vielä parempaa. Ihanaa! (en edes aio mainita sitä hirveyttä=kylmyyttä, jota on luvattu heti perään...) Joten nautitaan! Aurinkoista viikonloppua!

//The weather was so perfect today, sunny and warm!

4 kommenttia:

  1. Jännä juttu, että yksikin aurinkoinen päivä saa miettimään kesää ja lomaa...niin vaan kävi !

    Aurinkoista viikonloppua sinnekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Saman päivän aikana kun aurinko paistaa ensimmäisiä kertoja kesäisen lämpimästä, täytyy heti suunnitella reissu, tehdä puutarhahommia, juoda kahvit pihalla ja siivota terassikalusteet :)

      Poista
  2. Mun mielestä helpointa on matkustaa vauvan kanssa silloin, kun hän ei vielä itse liiku millään tavalla. sitten seuraavan kerran silloin kun puhe menee jo jakeluun ja ihan kaikkea ei ajeta suuhun. :) Siihen väliin jää pieni hetki kun lomareissun ajattelu aiheuttaa lähinnä kauhun tunteita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa Hanna! Onneksi emme sitten kuitenkaan lähteneet. Voisi olla että miettisimme vain koko "loman" ajan, että miksi tänne tultiin...Päätettiin käyttää rahat pienempiin hemmotteluhetkiin ja siirtää reissua tuonnemmaksi.

      Poista