 |
| kuva Jenni Ketelä |
Heipparallaa!
Huh, enää kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Äitiysloman jo neljäs viikko on lähtenyt käyntiin, ja olen ollut yhtä kiireinen kuin eläkeläiset konsanaan. Miten ihmeessä? Esikoisen aikana raksalla oli kiivaimmat kuukaudet ja koko asuntomessu-härdelli kaiken päälle. Juoksin pää kolmantena jalkana milloin listoja, verhoja, puuttuvia työkaluja ja laadin suunnitelma B- ja C- vaihtoehtoja, koska rakentamisessa on aina yllätyksiä. Lähdin työhanskat kädessä synnyttämään, ja silloinkaan en olisi millään ehtinyt.
No, mitä sitten olen tehnyt?
Olen valmistellut ruokia ja leivonnaisia pakastimeen, tehnyt epätoivon vimmalla viimein kuvakirjoja esikoisesta. Olen ostanut vauvalle lämpimiä vaatteita kylmiksi kuukausiksi (esikoinen syntyi keskikesällä ja oli lähestulkoon ekat kuukaudet vain vaipassa ja bodyssa) sekä ostellut myös kaikkea turhaa ja kivaa (esikoisen kanssa homma pysyi vielä hanskassa ja järjen sallimissa rajoissa).
Olen tuskaillut ilmastonmuutosta ja ahminut hesarin artikkeleita, kun samaan aikaan olen vaipunut yhä enemmän ja syvemmin vauvakuplaan. Olen saanut lyhennettyä to do -listani puoleen, mutta hermoilen edelleen toista puoliskaa. Toki listassa lukee muun muassa seuraavaa: lyhennä verhot, osta iso kukkaruukku, muista käyttää lahjakortti ja omenakanelihillon tekeminen, joten aika hyvin asiat ovat tällä markilla.
Sallin itselleni vielä hetken aikaa hömpöttää ja valmistella, sillä niin uskomatonta kuin se onkin, meillä on pian uusi vauva. Uusi ihminen, lapsi, pikkuveli, lapsenlapsi, serkku, jonkun tuleva puoliso, ehkä isä ja myös paappa kun tarpeeksi aikaa menee. Niin paljon iloa ja rakkautta, niin monelle, niin monta koskettaen, niin monta asiaa muuttaen.
Kuvat yllä esikoisen odotuksesta, ensimmäisistä päivistä, viikoista ja kuukausista saavat sydämeni nyt vielä enemmän pakahtumaan tietäen, että saan kokea kaiken tuon vielä uudelleen. Onnemme on suunnaton <3
//Can't believe that my due date is within two weeks! Pictures from my first one makes my heart speed up even faster now, when I know, that we are so lucky to go all this through again. I could not be happier grateful.
